Historia

Seitsemästä UKC rekisteröidyistä coonhound-roduista, plottinajokoiran ja amerikanleopardikoiran syntyperät eivät johda kettukoirasta, lisäksi plottinajokoira on ainoa rotu, joka ei juonna juuriaan briteistä. Nykyisten plottinajokoirien esi-isiä käytettiin villisikojen metsästykseen Saksassa vuosia sitten. Näitä koiria oli jalostettu sukupolvien ajan niiden kestävyyden ja rohkeuden vuoksi.

Plottinajokoira ei ole FCI hyväksymä rotu, mutta Suomen Kennelliitto on hyväksynyt rodun 21.9.2010

Suomeen ensimmäiset plottinajokoirat on rekisteröity vuonna 2011 ja siitä lähtien rekisteröintimäärät ovat olleet tasaisen noususuunnassa. Tällä hetkellä Suomen Kennelliittoon on rekisteröity yhteensä 675 plottinajokoiraa (tammikuu/2023)

Plottin-veljekset lähtivät vuonna 1750 Amerikkaan viiden koiransa kanssa. Kukaan ei tiedä miksi, koska Plott-perheellä oli pitkä historia Reinin laaksossa(Saksa) riistan vartijoina, jotkut ovat spekuloineet, että nuoret miehet oli palkattu sopimusmetsästäjiksi Pohjois-Carolinan Smoky Mountainsille.

Toinen veljeksistä, Enoch, kuoli ylittäessään Atlantia, mutta 16-vuotias veljensä Johannes(myöhemmin George) jatkoi matkaa Appalakeille. Hänen mukanaan tuomillaan ajokoirillaan - joista ainakin osa oli kirjavia, oli samanlaista sitkeyttä ja kestävyyttä, jota vaadittiin koirilta, jotka kehitettiin metsästämään Etelä-Saksan metsissä vallitsevaa villisikaa. Siihen aikaan Amerikassa ei ollut villisikoja, joten Johannes Plott käytti koiriaan karhun metsästykseen.

Kuten itse Plott-veljesten yksityiskohdista, kukaan ei tiedä heidän koiriensa tarkkaa taustaa, vaikka on todennäköistä, että ne ovat ainakin osittain jalostettu hannoverinvihikoirista, joiden juuret juontavat keskiaikaisiin vihikoiriin. Saksalaiset metsästäjät olivat erityisen periksiantamattomia metsästysominaisuuksien suhteen varsinkin haavoittuneen riistan jäljittäminen oli varmistettava, ettei eläin kärsi tarpeettomasti. Tämän seurauksena hanoverinvihikoiran kaltaisten jalostuskoirien - joiden nenät olivat erinomaiset ja jotka pystyivät jäljittämään jopa päivän vanhoja polkuja - jalostus oli etusijalla. Plottinajokoiran tavoin hanoverinvihikoira on keskikokoinen ja usein kirjava, vaikkakin se on huomattavasti lyhyt jalkaisempi.

Georgen oletettiin pitäneen rodun täysin puhtaana, tekemättä risteyksiä, mutta vuonna 1780 plottinajokoirat siirtyi Henry Plottin käsiin. Pian sen jälkeen Georgiassa asunut metsästäjä, joka oli kasvattanut erinomaisia leoparditäplällisiä karhukoiria kuuli plottinajokoirien maineesta ja tuli Pohjois-Carolinaan katsomaan niitä itse. Hän oli niin vaikuttunut, että lainasi yhden Henryn huippu uroksista vuodeksi käyttäen sitä jalostukseen omilla koirillaan. Tämä yksittäinen risteytys on ainoa tunnettu tapaus, jossa plottinajokoiriin on tuotu uutta verta sen jälkeen, kun ne tuotiin Amerikkaan. Muita risteytyksiä tapahtui mahdollisesti noin vuonna 1900. G.P. Ferguson, joka oli Plott-perheen naapuri Pohjois-Carolinassa, vaikutti merkittävästi plottinajokoiriin. Hän tutki huolellisesti tuon aikakauden Blevins- houndeja ja Cable-houndeja. Se missä määrin hän käytti näitä verilinjoja plottinajokoiran kasvatusohjelmassaan, ei tiedetä.

1800-luvun alussa Henry asettui Haywoodiin Länsi-Pohjois-Carolinassa. Tuolla metsästysrikkaalla alueella hän alkoi standardoida rotua, josta tuli ainoa Pohjois-Carolinassa kehitetty rotu ja lopulta sen virallinen osavaltiokoira. Tällä äskettäin asutetulla rajaseudulla, plottinajokoirat osoittautuivat hyviksi maatilakoiriksi, jotka suojelivat ihmisiä ja eläimiä sekä auttoivat maanviljelijöitä ajamaan petoeläimiä pois. Kotona plottinajokoirat olivat lempeitä ja kunnioittivat karjaa, jopa paimensivat tarvittaessa, mutta Henryn kotitilan takana olevilla vuorilla terävänenäiset koirat metsästivät puumia ja karhuja legendaarisella pelottomuudella ja rodun älykkyydellä, joka hillitsi kaiken hätiköinnin ja piti koirat osittain myös turvassa turhilta vaurioilta ja kuolemilta.

1800-luvun jälkipuoliskolla metsästäjät alkoivat etsiä näitä Plott-karhukoiria, vaikka perhe ei luopunut niistä helpolla. Heidän maineensa äärimmäisenä suurriistakoirina vahvistettiin vuonna 1935, kun Branch Rickey teki sopimuksen Vonin ja Little George Plottin kanssa karhunmetsästysretkestä. Kolmen päivän aikana plottinajokoirat ja metsästäjät löysivät 20 karhua, joista kaatoivat kahdeksan.

Rodun suosion kasvaessa lisääntyi sen kasvattajien väliset erimielisyydet sekä Plott-perheen sisällä, että sen ulkopuolella. Kaikissa roduissa, joilla oli vain viisi kantakoiraa, risteytys tuoreen veren tuomiseksi oli väistämätöntä - samoin kuin siitä johtuvat mielipide-erot kasvattajien välillä.

Plottiajokoirat nykypäivänä

Jotkut kasvattajat arvostivat niin sanottuja "leopardiplotteja", joiden cur-houndin veri antoi heille tunnusomaisen siniharmaan pilkkullisen turkin; toiset taas hylkäsivät ne epäaitoina. Myöhemmin ajokoirien risteytykset sisältivät paikallisia Blevin-houndeja, jotka olivat ruskeita mustilla merkeillä, mikä johti rodussa nousseeseen toisinaan nähtyyn ruskeaan väriin mustalla satulalla

Sanasta "ajokoira" rodun nimessä on kiistelty, ja jotkut plotti-harrastajat väittivät, että se korosti väärin muiden brittiläisten coonhoundien ominaisuuksia ja vähensi rodun oikeaa alkuperää.

Riippumatta siitä, millä nimellä niitä lopulta kutsuttiin, Plott-suvun koirat liittyvät erottamattomasti Länsi-Pohjois-Carolinan historiaan. Vaikka plotteja on ollut Pohjois-Carolinassa siirtomaa-ajoista saakka. Rotua ei juurikaan tunneta. Laajemmin rotua tunnetaan vielä vähemmän, ehkä osittain sen takia että American Kennel Club tunnusti rodun vasta vuonna 2008. Toisin ensimmäinen plottinajokoira on rekisteröity United Kennel Clubiin vuonna 1946.

Plottinajokoirilla on vahva maine metsästyskoirina ja näyttelykehissä niitä ei paljon näy. Se miksi plottinajokoira on säilynyt rotuna yli kolme vuosisataa yhtenä syynä koetaan juurikin se, että plottinajokoiran rotuna tietäneet ovat pyrkineet arvostamaan sen metsästyakäyttöä ja pitäneet sen pois niin sanotusti valokeilasta. Nykyajan plottinajokoirat ovat tunnettuja rohkeudesta ja kestävyydestä, sekä selkeästä äänestä, joka kantaa hyvin.

lähteet:
https://www.akc.org/expert-advice/dog-breeds/plott-hound-history-behind-breed/

https://www.ukcdogs.com/plott-hound

https://jalostus.kennelliitto.fi/frmRekisteroinnit.aspx?Lang=fi