Terveys
Terveyskysely
Terveyskyselyllä pyritään selvittämään rotumme kokonaisvaltaisempaa
terveystilannetta.
Kysely on suunnattu
kaikille plottinajokoirien omistajille. Mitä enemmän kyselyyn saadaan vastauksia,
sitä luotettavampaa tietoa saamme rotumme terveystilanteesta
tilastollisesti.
Esiintyviä sairauksia
Koiria jalostettaessa tulee
erityisesti kiinnittää myös huomiota perinnöllisiin / perinnöllisiksi
epäiltäviin sairauksiin ja niiden välttämiseen. Niinpä onkin
ensiarvoisen tärkeää tutkituttaa koiransa vaikka ei suunnittelisikaan
käyttävänsä sitä jalostuksessa. Lisäksi on hyvin tärkeää kertoa
avoimesti koiransa mahdollisista sairauksista.
Avointa linjaa noudattamalla voimme vaikuttaa
jalostukseen ja edistää terveiden plottinajokoirien syntymistä.
Tällä hetkellä esiintulleita ongelmia
- iho-ongelmia
- korvaongelmia
- silmäongelmia
- Geenitestillä tutkittavissa oleva MPS1
Mucopolysaccharidosis I (MPS1)
Plottinajokoirilla on todettu perinnöllistä Mucopolysaccharidosis I -sairautta (MPS1). Kyseessä on vakava perinnöllinen sairaus, joka voi aiheuttaa sairastuneelle koiralle merkittäviä terveysongelmia.
MPS1 ei ole tarttuva sairaus, vaan se johtuu geenimuutoksesta. Sairaus periytyy vanhemmilta pennuille.
Sairaus on helppo todeta poskisolunäytteellä otettavalla geenitestillä ja se on harvinainen ja helposti hallittavissa oleva sairaus.
Mikä MPS1 on?
MPS1 on aineenvaihduntasairaus, jossa elimistö ei pysty käsittelemään tiettyjä aineita normaalisti. Tämän seurauksena niitä kertyy elimistöön ja ne alkavat vahingoittaa kudoksia ja elimiä.
Plottinajokoirilla MPS1 liittyy IDUA-geenin muutokseen c.155+1G>A. Tätä juuri kyseistä geenimuutosta voidaan tutkia geenitestillä.
Sairastuneilla plottinajokoiran pennuilla on todettu esimerkiksi:
kasvun hidastumista
luusto- ja nivelongelmia
ontumista
silmien samentumista ja näköongelmia
muita vakavia kehityshäiriöitä.
MPS1-oireet alkavat tyypillisesti noin 4–6 kuukauden iässä. Sairastuneiden koirien elininajanodote on yleensä 2-3 vuotta. Sairauden edetessä kertymät vaurioittavat muun muassa luita ja niveliä, silmiä, sydäntä ja hermostoa, minkä vuoksi elämänlaatu heikkenee ja koira voidaan joutua lopettamaan ennen luonnollista kuolemaa.
Miten sairaus periytyy?
MPS1 periytyy peittyvästi eli resessiivisesti mikä tarkoittaa sitä, että ominaisuus tai sairaus tulee näkyviin vain, jos koira saa kyseisen geenimuutoksen molemmilta vanhemmiltaan. Tämä on tärkeä asia ymmärtää, koska koira voi kantaa MPS1-geenimuutosta ja olla itse täysin terveen oloinen. Koira saa kummaltakin vanhemmaltaan yhden kopion kyseisestä geenistä.
🟢 Normal, Terve, ei kantaja, N/N
Koira ei kanna MPS1-geenimuutosta.
Se ei sairastu testattavan geenimuutoksen aiheuttamaan MPS1-sairauteen eikä voi siirtää tätä geenimuutosta jälkeläisilleen.
🟡 Carrier, Terve kantaja, N/MPS1
Koira kantaa yhtä MPS1-geenimuutoksen kopiota, mutta on itse terve.
Kantaja voi kuitenkin siirtää geenimuutoksen pennuilleen.
Kantajuus ei siis tarkoita, että koira olisi sairas.
🔴 Affected,Sairastunut, MPS1/MPS1
Koira on saanut MPS1-geenimuutoksen molemmilta vanhemmiltaan ja voi sairastua MPS1-tautiin.
Tällöin koira on geneettisesti sairastunut ja sairaus voi aiheuttaa sille vakavia oireita.
Mikä tapahtuu, jos kaksi kantajaa yhdistetään?
Jos molemmat vanhemmat ovat MPS1-kantajia, jokaisella syntyvällä pennulla on tilastollisesti:
25 % mahdollisuus olla terve eikä kantaja
50 % mahdollisuus olla terve kantaja
25 % mahdollisuus olla geneettisesti sairastunut
Esimerkiksi neljän pennun pentueessa tämä voisi teoriassa tarkoittaa yhtä tervettä ei-kantajaa, kahta kantajaa ja yhtä sairastunutta pentua.
Todellisuudessa näin ei kuitenkaan välttämättä käy. Prosentit ovat todennäköisyyksiä, eivät ennuste yksittäisen pentueen tarkasta jakaumasta.
Yhdistyksen suositus on yhdistää terve/terve (N/N) tai terve/terve kantaja (N/MPS1). Sairaita koiria ei tule käyttää jalostukseen.
Miksi terveeltä näyttävä koira kannattaa testata?
Kantajakoiraa ei välttämättä pysty tunnistamaan ulkonäön, terveydentilan tai käyttäytymisen perusteella.
Koira voi elää täysin normaalia elämää ja olla hyvä metsästyskoira, vaikka se olisi MPS1 kantaja. Sen vuoksi pelkkä tieto siitä, että koira on terve, ei kerro, kantaako se MPS1-geenimuutosta.
Geenitesti on ainut keino selvittää koiran geneettinen tilanne.
Voiko kantajaa käyttää jalostukseen?
Kantajuus ei itsessään tarkoita, että koira pitäisi automaattisesti poistaa jalostuksesta.
Geenitestin yksi tärkeimmistä hyödyistä on juuri se, että kantajuus voidaan ottaa huomioon jalostusvalinnoissa.
Kun kantaja yhdistetään koiraan, joka ei kanna samaa MPS1-geenimuutosta, pennut eivät voi saada geenimuutosta molemmilta vanhemmiltaan. Tällaisessa yhdistelmässä ei siis synny geneettisesti MPS1-sairaita pentuja.
Näin voidaan sekä välttää sairaiden pentujen syntyminen että säilyttää rodun geneettistä monimuotoisuutta.
Miten MPS1 voidaan tutkia?
MPS1 voidaan tutkia geenitestillä.
CombiBreed tarjoaa plottinajokoirille MPS1-testin, jossa tutkitaan juuri plottinajokoirilla tunnettu IDUA-geenin c.155+1G>A-geenimuutos. Testi voidaan toimittaa laboratorion ohjeiden mukaisesti poskisolunäytteellä laboratorioon.
Geenitestillä voidaan selvittää, onko koira: terve ja ei-kantaja, kantaja vai geneettisesti sairastunut.
Testaaminen on erityisen hyödyllistä jalostukseen käytettäville koirille sekä sellaisille koirille, joiden lähisuvussa on todettu MPS1-tapaus.
Testin voi tehdä virallisesti ottamalla se kennelliiton DNA-näyteohjeen mukaan tai sitten epävirallisesti itse. Yhdistys ottaa vastaan, niin virallisia kuin epävirallisesti otettuja näytetuloksia.
Näitä toivomme lähetettäväksi jalostus@plottinajokoirayhdistys.fi
CombiBreedin testin pääset tilaamaan tästä
Miksi tästä on tärkeää puhua avoimesti?
Perinnöllisiä sairauksia ei voida ratkaista salaamalla niitä tai jättämällä niitä tutkimatta.
Kun yksittäinen MPS1-tapaus todetaan, tärkeintä on saada mahdollisimman luotettavaa tietoa siitä, mistä sairaus johtuu, missä sukulinjoissa geenimuutosta esiintyy ja kuinka paljon kantajuutta rodussa mahdollisesti on.
Tässä geenitestaus on tärkeä työkalu.
On myös tärkeää erottaa toisistaan:
epäily → eläinlääkärin tutkimukset → diagnoosi → geenitestillä varmistettu geneettinen tieto.
Kaikki sairaudet tai oireet eivät tarkoita MPS1ä, eikä pelkän sukutaulun perusteella voida varmasti sanoa, onko koira kantaja. Siksi asiasta kannattaa puhua vain fakta perusteisesti ja tutkia koiria mahdollisimman laajasti.
Viralliset terveystutkimukset
Virallisilla
terveystutkimuksilla tarkoitetaan sellaisia tutkimuksia, jotka
suoritetaan Kennelliiton hyväksymien ohjeiden mukaisesti ja jotka
tallennetaan Kennelliiton jalostustietojärjestelmään.
Vuoden 2026 alusta jalostukseen käytettäville plottinajokoirille on lonkkakuvaus pakollinen.
Yhdistys suosittelee kuvaamaan myös kyynärnivelen.
Myös tavallisten kotikoirien tutkiminen kannattaa, sillä sitä kautta saa tietoa oman koiran terveydentilasta. Kun mahdollisimman moni plotti viedään tutkimuksiin, saadaan tietoa jalostukseen käytettyjen koirien jälkeläisten terveydestä ja mahdollisesti periytyvistä sairauksista. Tämä auttaa pitämään rodun mahdollisimman terveenä myös tulevaisuudessa.
Tutkimuksilla selvitetään seuraavaa:
Lonkkanivelen kasvuhäiriö
Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli "lonkkavika", (engl. hip dysplasia, HD) on koirien yleisin luuston ja nivelten kasvuhäiriö. Se voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi. Lonkat ovat syntymähetkellä silmämääräisesti normaalit, mutta muutokset alkavat jo pennun ensimmäisten elinviikkojen aikana.
Löysyys johtaa reisiluun pään ja lonkkamaljan riittämättömään kontaktiin. Alueelle kohdistuu epänormaalin suuri paine, joka on sitä suurempi mitä pienempi kontaktialue on. Tämä voi johtaa mikromurtumiin ja lonkkamaljan mataloitumiseen. Noin vuoden iässä lantion luutuminen on täydellistä ja yleensä kipukin helpottaa tässä iässä. Lonkkanivelen kasvuhäiriö johtaa usein nivelrikkoon. Nivelrikon kehittymisen aikatauluun ja tyyppiin vaikuttavat rotukohtaiset ja yksilölliset erot. Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta se periytyy kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Myös ympäristöllä on vaikutusta lonkkavian ilmenemiseen ja vaikeusasteeseen.
Lonkkanivelen kasvuhäiriötä tavataan lähes kaikilla roduilla, mutta sen yleisyys vaihtelee roduittain. Oireet voidaan huomata pentuna 3-12 kuukauden iässä, jolloin kipu johtuu löysyyden aiheuttamasta nivelkapselin tulehduksesta tai luukalvon hermojen jännityksestä ja repeämisestä. Nuorilla koirilla oireina voivat olla takajalkojen ontuminen, "pupuhyppely", ylösnousuvaikeudet levon jälkeen, liikkumishaluttomuus ja naksahteleva ääni kävellessä. Oireet voivat alkaa äkillisesti ja omistaja voi liittää ne johonkin tapaturmaan. Oireet voivat vähentyä selvästi tai loppua kokonaan jopa useiksi vuosiksi, kun nivelen ympärille muodostuva sidekudos vähentää nivelen löysyyttä.
Toinen oireilevien koirien ryhmä on aikuiset koirat, joiden oireiden syynä on nivelrikko. Vanhemmilla nivelrikkoisilla koirilla oireet voivat olla epämääräisiä ja oireilu laitetaankin usein vanhenemisen piikkiin. Tyypillisiä oireita ovat takajalkojen ontuminen ja jäykkyys liikkeessä. Lonkkavikainen koira yrittää viedä painoa pois takaosalta, mikä ilmenee kävellessä selkälinjan aaltoiluna ja lantion kiertymisenä. Tämä johtaa myös takaosan lihaskatoon ja etupään lihasten voimistumiseen.
Lonkkanivelen kasvuhäiriön ja siitä johtuvan nivelrikon hoidossa on ruokinnalla keskeinen merkitys. Ylipaino pahentaa oireita ja pelkkä painon pudotus voi helpottaa koiran oloa. Tulehduskipulääkkeitä ja pistoksena tai suun kautta annettavia nivelnesteen ja nivelruston koostumusta parantavia aineita käytetään yleisesti. Sopiva liikunta pitää lihaksiston kunnossa ja nivelet liikkuvina. Kirurgisesti hoidettua koiraa ei saa käyttää jalostukseen ja se tulisi siirtää jalostuskieltoon.
Lonkkavian vastustamisohjelma perustuu lonkkien röntgenkuvaukseen. Lonkkanivelen kasvuhäiriön periytyvyys on kohtuullinen. Ilmiasuunkin perustuva jalostusvalinta johtaa tuloksiin, jos valinta on systemaattista eikä lonkkavikaisia koiria käytetä. (lähde: www.kennelliitto.fi ELT Anu Lappalainen, päivitetty 25.5.2023)
Suomessa käytetään FCI:n vahvistamaa kansainvälistä lonkkaniveldysplasian arvosteluasteikkoa:
A Ei muutoksia
B Lähes normaali / rajatapaus
C Lievä dysplasia
D Kohtalainen (keskivaikea) dysplasia
E Vaikea dysplasia